Moi pitkästä aikaa! Tässähän tuli pidettyä ihan suunnittelematon kesätauko. Reissuja ja retkiä, ihmisiä ja tapahtumia, sadetta ja aurinkoa. Kaikkea on ollut riittämiin. Nyt tuntuu oikeastaan aika hyvältä, että arki ja turvalliset rutiinit alkoivat.
Mitäs teille kuuluu? Pitääpä ryhtyä katsomaan, mitä täällä bogimaailmassa on kesän aikana tapahtunut.
Kesän aikana olen kasvanut vanhempana ainakin tuhat metriä ja kärsivällisyyteni sen mukana. Molemmat pojat ovat osa tätä meidän palapeliä ja nyt ne ovat loksahtaneet jo aika hyvin paikoilleen. Kaikki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta eihän elämän kuulukaan olla. Nyt isompi uhmailee entistä enemmän, kun taas pienempi on löytänyt rauhan ja rytmin elämäänsä. Mitä nyt ikenien läpi puskevat hampaat ja nuha kiusaavat välillä. Molemmat kasvavat ja kehittyvät hurjasti. Toinen haluaa oppia tuntemaan numerot ja toinen taas nostaa pyllyä ja syö varpaitaan.
Monta kertaa olen pysähtynyt mieheni kanssa ja ihmetellyt, että onko nuo kaksi mahtavaa leikkikaaren alla nauravaa lasta tosiaan meidän ikiomia. Toinen kutittaa toista ja toinen repii toista hiuksista. Molemmat kikattavat vatsanpohjasta asti.
Useimpina öinä meidän parisängyssä on kahden sijaan neljä. Mulla on puklua hiuksissa ja kakkaa vaatteissa. Lapset on puhtaita ja sädehtivät. Mies on sltä väliltä. Lihakset särkee ja välillä väsyttää niin, että olen auton ratissa vaaraksi liikenteelle.
Mutta silti hymyilen nyt, kun kirjoitan tätä.
Mukavaa viikkoa! <3